Vanhan puimaladon historia

Ladon rakentaminen

Kun jatkat matkaasi Marjamäen Pajutilan portilta Hanuri-Topin tietä kohti tilan rakennuksia, olet aivan kohta vanhan ladon kohdalla. Toteat rakennuksen olevan vielä aivan hyväkuntoisen ja uhmaten aikaa – suoralinjaisesti pystyssä. Ladolla on ikää melko tarkasti 70 vuotta, sillä rakentaminen aloitettiin Hanuri-Topin ollessa nelivuotias klaffihousupoika. Rakentamisen aikoihin tilalla oli puute rakennustarvikkeista ja niinpä osa puutavarasta saatiinkin lähisukulaisilta. Lato valmistui kuitenkin – tosin sitä on myöhemmin suurennettu ja tehty "lisäsiipiä". Lato toimi, kuten oli tarkoituskin, maapaikan puimalatona. Viljat ajettiin hevospelein latoon aumoille ja puitiin myöhemmin kylän yhteisillä puimakoneilla pahnojen jäädessä sisälle talvikäyttöä varten.

Illanvietot maalla

Vuodet vierivät ja aika kului ja paikkakunnalla ryhdyttiin järjestämään erilaisia huvitilaisuuksia. Niitä pidettiin talojen pirteissä ja kesä-aikoina ulkorakennuksissa. Tällöin Suomi oli juuri selviytynyt pitkästä sota-ajasta ja nuoret vanhempineen kaipasivat vapaa-aikaansa toimintaa ja vaihtelua. Valitut huvitoimikunnat järjestivät tilaisuuksiin ohjelmat ja tanssimusiikista huolehtivat paikkakunnan omat soittajat. Hanurimusiikin lisäksi oli monasti paikalla viuluja, mandoliineja, myös joku puhallinkin ja löytyipä kylältä aina hyvä sahansoittajakin.

Huvitilaisuudet ladossa

40-luvun puolivälin aikoihin huvitilaisuuksia alettiin järjestää kylätoimikunnan aloitteesta Marjamäen ladossa, aluksi ohjelmallisina iltamina, jotka vähän myöhemmin muuttuivat ainoastaan tanssi-iltamiksi. Ensin vähän harvemmin, mutta myöhemmin tanssittiin joka keskiviikko. Marjamäen ladosta muodostui varsin suosittu huvipaikka. Niinpä kävikin tarpeelliseksi jatkaa latoa näyttämön verran, jolloin tanssitilat lisääntyivät huomattavasti.

Tähän saakka tanssimusiikista oli vastannut "Hanuri-Topi" isänsä kanssa, mutta näyttämön rakentaminen mahdollisti useimmille pelimannituoleille tilaa. Vapaehtoista pelimannivoimaa kyllä oli ja tuolit täyttyivät. Latoa ehostettiin muutoinkin. Mm. lattialankut höylättiin ns. härkähöylällä. Höyläämiseen osallistui aina kaksi henkilöä kerralla. Yhtä hyvin höylän sarvissa olivat naiset kuin miehetkin.

Latoa vuokrataan

Kun nyt oli idyllinen huvipaikka, alkoivat ulkopuolisetkin tahot kiinnostua siitä. Mm. Ilkon varuskunnan aliupseerikerho vuokrasi joka keskiviikko ladon itselleen useana kesänä. Tanssien organisoiminen oli heille helppoa, kun heillä itsellä olivat järjestysmiehet ja lipunmyyjät. Tanssien järjestämistä auttoi paljolti tieto suuresta yleisömenestyksestä aina, oli sitten ilma minkälainen tahansa. Ladon vuokraaminen taas kannatti hyvin, kun sai myytyä musiikin samassa yhteydessä.

Kesä-aika päättyy

Latoa ei voinut kuitenkaan pitää huvipaikkana kuin kesän, sillä syyspuolella sen oli aina palattava varsinaiseen tehtäväänsä riihilatona.

Tanssit ladossa päättyvät

Aika kului varsin iloisissa merkeissä kunnes virkavalta ei myöntänyt huvilupia latotanssien järjestämiseen; silloin elettiin viisikymmenluvun puoltaväliä. Olisi tarvinnut rakentaa eri WC-tilat miehille ja naisille. Myöskään paloturvallisuuden ei katsottu olevan hyväksyttävällä tasolla ladonomaisissa tiloissa. Tällöin siis päättyi latotanssien pitäminen.

Sukutilan vuosituhat

Vuosituhat vaihtui ja niin myös Marjamäen sukutila sai neljännen sukupolven omistajakseen. Uudet omistajat, Paula ja Esko Marjamäki, kunnioittivat latovanhuksen perinteitä järjestämällä muutamat kunnon juhlat paikkakuntalaisille. Musiikkia oli laidasta laitaan lavan täydeltä. Topi Marjamäki hanureineen nousi jälleen rahille tukenaan Irene Juselius, Tampereen Rautatiehanurit ym. Nuoremman ikäpolven toi lavalle Esko "Espe" Marjamäki, joka Vaimonsa Paulan ohjauksessa esitti koko elämäntarinansa muusikkona ja rumpalina. Lopuksi Espe esitti otteita pöytärummutuksen SM-kisoista, jotka oli hiljan voittanut Helsingissä. Olipa lavalla vielä ikuinen rock-orkesteri Nolo & Rähjä. Kaiken huippuna taivaalla lensi lentokone, josta hyppäsi viisi laskuvarjomiestä ladon lähistölle pellolle.

Perinteet elävät ja kehittyvät

Nykyisin vanha lato on saanut uutta ilmettä, mm. uuden katteen, ja toimii myös näyttelytilana. Isäntä ja emäntä ovat erikoistuneet viemään talon perinteitä eteenpäin. Tosin täysin uudella tavalla, uusin hienoin ideoin.

Kirjoittanut: Topi Marjamäki 

Takaisin