Villipajun kerääminen

Villipaju kerätään pajun lepokauden aikana, joka kestää myöhäissyksystä alkukevääseen. Lepokauden aikana kasvu on päättynyt ja lehdet pudonneet. Tällöin paju on sitkeimmillään eikä kuori irtoa. Vähäinen lumipeite on kerätessä usein eduksi.

Luonnonvaraista pajua löytyy runsaasti paikoista, jotka raivataan säännöllisin väliajoin, kuten ojan pientareilta, teiden varsilta ja sähkölinjojen alta. Keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Yhden kasvukauden pajut ovat yleensä haarattomia ja soveltuvat hyvin punontapajuksi. Kahden vuoden kasvustosta voidaan käyttää suorat oksat ja latvaosat pieniin punontatöihin ja suorat runko-osat loimikepeiksi. Satoa kerätessä valitaan mahdollisimman suoria, oksattomia ja haarattomia pajuvitsoja, jotka leikataan läheltä tyveä tai runkoa oksasaksilla tai puukolla. Kerätessä kannattaa suosia mahdollisimman ohuita pajuja, sillä niitä tarvitaan punonnassa eniten.

Jos paju halutaan kuoria, silloin paju kerätään keväällä juuri ennen lehtien puhkeamista. Pajun kuori irtoaa silloin helposti, eikä paju vielä ole ehtinyt haurastua. Keväästä riippuen kuorittavan pajun keruuaika saattaa jäädä vain muutaman viikon pituiseksi.

Ellet halua nauttia ulkoilusta villipajua pajua keräten, viljeltyä punontapajua on helposti saatavilla. Viljelty paju on jalostettu nimenomaan punontaan, siksi sen punontaominaisuudet ovat luonnonpajua paremmat: se on notkeampaa ja helpompaa käsitellä.

Villipajusta punotussa esineessä näkyy luonnon monimuotoisuus: pinta on elävän värinen, kirjava. Viljelty paju on tasaisen yksivärinen ja värivalikoima on laaja. Eri lajikkeita yhdistämällä voidaan punoa esineitä, joissa on erilaisia väripintoja.